23.5.2014 - ANNELI - Virtain Hiekkaranta, Virrat

tapsukka.kuvat.fi

Toukokuun ennätys lämmössä…

Perjantain illan keikka suuntautui Virroille Hiekkarannan lavalle. Ja ei kait ollut mikään kovin suuri yllätys että illan esiintyjänä oli suosikkini Anneli Mattila mainion Recados orkesterinsa kanssa. Toisena esiintyjänä oli vanha tuttu taidokas ja monipuolinen Finlanders – yhtye, joten rinnassa oli suuren tanssi-illan odotusta. Jo muutaman päivän Suomen niemimaata on hemmoteltu kauniilla alkukesän helteellä lämpötilan hätyyttäessä jopa kaikkien aikojen toukokuista lämpöennätystä, kuten eilen. Arvata vain saattoi miten lämmintä illan keikalla mahtaakaan olla… ja olihan sitä, mutta ei valiteta, olemmehan kesän kynnyksellä, ja hyvää meinkiä piisasi koko rahan edestä! :-)

Keikkamatka sujui mennen tullen rattoisasti ystäviemme Tapin ja Mikon seurassa samalla kyydillä. Toki pientä ”kommellusta” matkaan sattui jo heti matkan alkuvaiheessa Jyväskylän rantaväylällä tapahtuneen kolarin vuoksi. Jonot olivat useita kilometrejä, mutta siitäkin selvittiin loppujen lopuksi josta kiitos riittävän väljän matka-aikataulun…

Annelin oli aika astella lavalle…

Perillä kamppeet lavalle ja soitanta voi alkaa... Recados aloitti tanssit ilta kahdeksalta, vetäisten heti alkuun kokonaisen tunnin setin. Finlanders oli seuraavana vuorossa aina siihen asti kunnes saimme suuren suosikkimme Annelin lavalle kellon näyttäessä jo kymmentä. Hetki… Anneli vilahti jo tuolla soitinviidakon taustalla astellessaan kohti omaa paikkaansa lavan raunalla. Recadosin samaan aikaan soittaessa jo aloituskappaleen ”suojaan” ensi säveliä rytmittäen kappaletta lisäksi Anneli, Anneli, Anneli kutsuilla…

Kesto suosikki, Vaya Con Dios…

”Suojaan” kappaleen jälkeen Annelin ohjelmisto jatkui kappaleilla ”liian pitkä matka kotiin”, ”don’t cry for louie”, ”koivukuja”, ”besame mucho”, sekä tutut humpat ”kaksi kolpakkoa” ja ”autotyttö”… 

Palatakseni vielä tuohon Vaya Con Dios kappleeseen ”don’t cry for louie”. Sen tavallisen kappaleen esittelyn ohessa Anneli innostui kertomaan vielä taustoja tulevalle kappaleelleen, ”tuo kappale on ollut minun ohjelmistossa aivan alusta asti, ja olen esittänyt sitä melkein joka keikalla”. Juu näin varmaan on... 

Kun puhutaan vielä yhtyeestä Vaya Con Diosin musiikista, ei tuo edellä mainittu kappale jäänyt tänäänkään Annelin ohjelmistossa yhtyeen ainoaksi kappaleeksi, ei suinkaan, vaan illan mittaan kuulimme Annelilta kokonaiset neljä yhtyen kappaletta. Kuulimme edellä mainitun kappaleen "don't cry fot louie" lisäksi yhtyeen alkuperää olevat kappaleet ”tahdo tietää en”, ”ne na na na” sekä Annelin ohjelmistoon näistä kappaleista viimeisimpänä mukaan otettu ”sold my soul”...

Jos ja kun yhtye on nähdäkseni yksi Annelin suosikeista, löytyypä myös Tapsukan hyllystä paljon soitettu Vaya Con Dios yhtyeen kokoelma! :-))

Vaya Con Dios: "i sold my soul"

Eka setillä kuulimme vielä lisäksi kappaleet “jambalaya” sekä setin päättänyt "that's all right (Mama)"… ja tässä kohtaa aina pikkaisen jänskätään että mitenkä Recadosin pojat tuon piisin mahtaakaan tänään lopettaa, ja näin tänään… ”seu -raa -vaa- naa… Fin -lan -deers”….

Kiitos Annelille…

Kolmen vartin jälkeen saimme jälleen Annelin takaisin lavalle. Kuulimme Annelilta toka setillä muun muassa kappaleet “la isla bonita”, ”villi varsa”, ”rantakoivun alla”, ”minä rakastan sinua” ja jälleen kerran Anneli muisti Tapsukkaa kappaleessa ”mustat silmät”… :-))

”Kansanlaulu Amerikasta?”…

Keikkaa jatkettiin edelleen kappaleilla kuten jo tuolla aiemmin mainitulla ”ne na na na”, edelleen kappaleella ”tahdon olla sulle kovin hellä” sekä ”ihoissa on virtaa”… Seuraavana olikin vuorossa vanha kunnon kappale "house of the rising sun”...

Tähän väliin pieni pohdinta radiotoimittaja Jake Nymanin innoittamana! "House of the rising sun” oli 1860 ja 1870-luvulla New Orleansissa toiminut ilotalo jonka nimi viittasi yrityksen omistajan Madame Marianne De Soleil Levant nimeen (Ransk. Soleil Levant = “nouseva aurinko”). Tuosta maineikkaasta bordellista ”house of the rising sun” kertoneen laulun säveltäjää ei varmuudella tiedetä. Kappale on tunnettu myös nimellä ”rising sun blues”. 

Laulusta muodostui sittemmin suosittu kansanlaulu Amerikassa. Kappaleen ensimmäisestä levyttäjästä ei niin ikään olla aivan varmoja, mutta todennäköisesti kappaleen ensimmäisenä levyttäjänä pidetään 1940 – luvun alussa kappaleen levyttänyt maineikas Amerikkalainen blueslaulaja Joshua White ”Josh White”. Toisaalta kappaletta voidaan pitää perustellusti myös 1960 – luvun musiikkina. Tuolloin kappaleesta tuli vasta koko maailman laajuisesti tunnettu Englantilainen rock-yhtye The Animals yhtyeen toimesta... :-))

”Tyhjää”…

Keikkaa jatkettiin yhdellä Annelin keikka ohjelmiston uusimmalla kappaleella kauniilla Kasevan alunpitäen tekemällä kappaleella ”tyhjää”… Kappaleessa oli huomion arvoista Annelin kauniin tulkinnan lisäksi Mikon tyylikäs kitarasoolo… hieno piisi kaiken kaikkiaan!  

Kaseva: "tyhjää"

Näin näköjään kohta se toka setin kolmevarttinenkin on jo takana, ja aina tuo keikka menee yhtä nopeasti, liian nopeasti… Eli vuoroon tuli setin viimeinen kappalepari jossa Anneli sai luvan vetää kunnolla oiken nuoruuden innolla kappaleissa ”great balls of fire” sekä ”saappaat”…

Finlanders lauteilla!

Onko meistä cowboyksi?…

Tottahan toki Anneli taputettiin vielä takaisin lavalle encore kappeleihin. Siitä jatkettiin mihin äsken jäätiin... Anneli: ”rokilla jatkataan”… ja näin tehtiin. Vuorossa oli makeesti svengaava Beatles piisi ”i saw her standing there” sekä toisena encore kappaleena Annelin osalta keikan päättänyt ja samalla meille eturivin innokkaille faneille omistettu kappale ”kolme chowboyta… ratsastaa hevosillaan”… Jaahas pitäisköhän tuohon kappaleen sanomaan jotakin sanoa... ”ei saa naista mielestään?” Niinpä, eipä taida meistä olla cowboyksi…

Jukka Karjalainen: "kolme cowboyta"

Kotia Säynätsaloon mentiin kilpaa auringon kanssa, tais aurinko voitta pari minutta, mutta ei sen väliä... Hieno kiva keikka… KIITOS ANNELI & kumppanit! :-))

Ps. Tapsukka palaa meidän mainion "rakentajamestarin" (Anneli) keikalle parin viikon jälkeen Syviksellä. Tänään Anitta ja viikon päästä Anniinan keikka Rönnillä, sinne! :-)

t: Tapsukka

8.5.2014 - ANNELI - Peurunka, Laukaa

tapsukka.kuvat.fi

Se oli siinä, ja jatkuu edelleen…

Yksi ympyrä on taasen sulkeutunut palatessani Annelin keikalle Laukaan Peurunkaan. Peurunka oli paikka josta minun osalta Annelin keikat saivat alkunsa joskus vuosia sitten. Olin kesällä 2005 katsellut tv:stä ohjelmaa Kesäillanvalssi joka oli tallennettu aiemmin kesällä Naapurinvaarassa. Anneli oli ohjelmassa yksi illan esiintyjistä. Olin laittanut ohjelman nauhalle kuten kaikki aiemmat Kesäillanvalssi – ohjelmat. No eihän siinä ollut sinällään mitään ihmeellistä, tai erikoista… 

Mutta kuinka ollakkaan tuo kyseinen ohjelma on edelleen tallessa toisin kuin muut sen ajan Kesäillanvalssi -ohjelmat. Sitä ohjelmaa ei vaan raaskinut pyyhkiä yli uusien nauhoitusten tieltä. Ohjelma on tietysti sittemmin kopioitu digi – muotoon ja noita ohjelman katselukertoja on vuosien mittaan kertynyt lukematon määrä...

Jo tuolloin päätin että kun tämä ohjelmassa esiintynyt pirtsakka näpsäkän oloinen Anneli saapuu näille nurkille keikalle, sinne on pakko päästä. Eipä aikaakaan kun Anneli saapui keikalle Peurunkaan, ja minä olin totta kait paikalla ilman muuta… Se oli siinä, ja jatkuu edelleen!.. ja totisesti tuon jälkeen Tapsukkaa on viety keikasta keikkaan kuin sitä kuuluisaa litranmittaa konsanaan!! :-) :-)

Peurunka on ok paikka…

Peurunka on miellyttävä tanssipaikka, ja ehkäpä se juuri siksi Peurunka erottuu kylpylänä niin sanotuista ”tavallisista” tanssiravintoloista hyvinkin edukseen. Peurunka on siisti, paikan alkoholin käyttö pysyy kohtuullisella tasolla, jolloin paikan järjestys pysyy hyvin kunnossa, ja kaikilla on hauskaa. Viina on viisasten juoma! Ja lisäksi ainakin näin arki-iltoina illan tähtisolisti aloittaa osuutensa jo hyvissä ajoin kymmenen nurkilla, ja hyvä niin!

”Mustat silmät”…

Recados aloitti oman osuutensa yhdeksältä. Anneli puolestaan sai luvan astella lavalle jo ilta kymmeneltä, kuten Peurungassa on siis tapana. Annelin aloituskappaleena oli tutusti ”suojaan”.

Jatkossa kuulimme Annelilta kappaleet ”tanssin päivät, tanssin yöt”, ”don’t cry for louie” sekä tämän kappaleparina kuultu Tapsukan vanha kunnon suosikki kappale “mustat silmät”. Ja mikä ettei, kyllä vaan kelpasi, olin otettu, ja varsinkin kun Anneli osoitti tuon kappaleen vieläpä Tapsukalle. Se lämmitti kivasti, ja siihen antoi vielä oman pienen lisänsä kun tuosta Annelin edellisestä keikasta on vierähtänyt jo varsin pitkä tovi, aivan liian pitkä tovi! Kiitos Anneli. :-)

Anneli jatkoi keikkaa valssi kappaleilla ”rantakoivun alla” sekä ”ilta Skanssissa”, ja edelleen kappaleilla ”kolpakoita kaksi” sekä ”auto tyttö”. Seuraavana kuulimme Annelin uudempaa ohjelmistoa kappaleissa, ekana kuultu hieno ikivihreä ”Ranskalaiset korot” sekä toisena suhteellisen uutena kappaleena Annelin tulevan levy piisin, ja samalla hänen viimeisin sinkkunsa ”syntinen koi”. Eka setin päätteeksi kuulimme vielä vauhdikkaat ”blue suede shoes” sekä "That's All Right (Mama)"…

”Niin kaunis soolo”…

Varttitunnin jälkeen palasi Anneli jälleen lavalle jatkaen keikkaa kappaleilla ”kuolleet lehdet”. Kappaleessa kuulimme sitä Annelin kaunista tuttua tulkintaa, ja miksi ei myös Mikolta hänen hienoa kitararointia. Annelikin syventyi kesken kappaleen kuuntelemaan Mikon tyylikästä sooloa että taisi laulukin siinä välillä unohtua. Anneli totesikin hauskasti tuon kappaleensa jälkeen pienen hymyn kera jotenkin tähän tyyliin. ”Niin oli kaunis tuo Mikon soolo, että laulukin unohtui kun jäin seuraamaan tuota kaunista sooloa… Anneli vielä tyytyväisen oloisena, kiitos Mikko, oli hienosti vedetty”. Anneli esitteli vielä tuon lisäksi Mikon yleisölleen samalla viittilöiden hänen suuntaansa, ”Mikko Tirronen”! :-)

”se on huilu, sillä voi soittaa”…

Keikkaa jatkettiin kappaleilla ”niin paljon kuuluu rakkauteen”, ”villi varsa”, ja ”Amerikan englanniksi” kuullun, Annelin sanoja lainaten kappaleen ”la isla bonita”. Ja edelleen vähän vauhdikkaammat kappaleet ”great balls of fire” sekä ”saappaat”...

Näiden jälkeen oli vuorossa Armin ja Dannyn odotettu duetto ”tahdon sulle olla hyvin hellä”… hauska versio jälleen. Ja kuten on jo totuttu, hemmottelee Danny Armia aina jollakin pienellä lahjalla. Tällä kertaa Danny ojensi Armille lahjan, jonkin tikkarilta näyttäneen makupalan… ”se on huilu, sillä voi soittaa” kertoi Danny ojentaessaan lahjaa Armin suuntaan… Anneli vähän kuin ihmeissään ”huilu… sain huilun... mitähän se tarkoittaa”, kysäisi Anneli vielä leikkisästi huilua käsissään pyöritellen. ;-)

”Lohikosken Klaptoni”…

Dueton jälkeen oli vuorossa kappaleet ”ihoissa on virtaa”, ”nousevan auringon talo”, ”jos helmiä kyyneleet ois” ja ”ne na na na”. Jonka jälkeen Anneli esitteli Recados orkesterinsa. Esittely meni muutoin vanhaan totuttuun malliin joskin saimme esittelyn yhteydessä Mikolle aivan uuden lemppari nimen… esittelyssä Annelin oli vuoro esitellä kitaristi Mikko, kunnes Pertti ennätti ensin tokaisten siihen väliin, ”Lohikosken Klaptoni”… ja sekös vähän nauratti! Mikä ettei on se oikee Eric Clapton myös aika kova jätkä… :-)

Toinen setti päätettiin kappaleella ”jambalaya”…

”Tsoukki doukki”…

Anneli taputettiin takaisin lavalle, Recadosin laulun sekä rytmikkäiden ablodien tahdittamana… ”Armi, Armi missä on se Armi… jne”... Anneli nousi takaisin lavalle, kysellen kohta yleisöltään ”mennäänkö hidasta vai nopeeta”, ei aikaakaan kun yleisön joukosta kuului ponnekkaasti ”nopeeta”!.. ”Tsoukki doukki”, joten se kelpasi hyvin myös Annelille… Ja mikäpä siinä, hyvin kelpasi myös meille, varsinkin kun ekana encore kappaleena kuulimme aivan makeesti svengaavan Beatles piisin ”i saw her standing there”! Parikseen kappale sai toiveena kuullun ”kolme cowboyta”… ”ratsastaa... hevosillaan!”… ;-) ... :-)

Beatles: "i saw her standing there"

Hieno kiva keikka Annelilta, suuret kiitokset!


Edit: Kolme kuvaa Peurungasta vuosien takaa. :-) :-)

Peurunka 17.5.2007

Peurunka 3.12.2009

Peurunka 8.11.2012

Tapsukka :-)